Selailin Helsingin Sanomia ja törmäsin Johanna Mannilan artikkeliin "Lastenpsykiatri: Alkoholin maistattaminen turhaa". Artikkelissa nostetaan esille alkoholin maistattamista lapsilla. Mannila kirjoittaa opettajana toimivasta Tiina Korhosesta, joka on jo maistattanut alkoholia neljä vuotiaalla lapsellaan. Hetkinen? Neljä vuotiaalla? MIKSI?
Neljä vuotias ei luultavasti alkoholin mausta pidä ja tämän takia voin jotenkin ymmärtää miksi hänelle on sitä tarjottu. Mutta neljä vuotias... En jaksa uskoa, että näin nuorena maistamisella on mitään hyötyä tulevaisuuden suhteen. Murrosikäisenä alkoholin nauttimiseen suurin syy on luultavimmin kaveripiiri ja sen painostus. Siinä vaiheessa, kun vaihtoehtona on nauttia se siideri tai jäädä kaveripiirin ulkopuolelle, uskoisin vanhempien opetusten unohtuvan. Muutenkin koen tämän asian hyväksymisenä. Opetetaan lapsi jo nyt nauttimaan alkoholia, kun se tulee sitä kuitenkin juomaan.
Artikkelissa tuodaan myös toinen mielipide esille. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on sitä mieltä, että lapset eivät tarvitse alkoholikasvatusta. Tästä olen erimieltä. Vaikka alkoholi kuuluukin aikuisuuteen, se ei vie sitä faktaa pois, että nuoret sitä nauttivat. Mielestäni on kuitenkin parempi, että heille on kerrottu alkoholin vaaroista ja riskeistä. Tuodaan esille, mitä se aiheuttaa. Miten typeräksi ihminen humalassa muuttuu.
Tärkeintä mielestäni on vanhemman esimerkki. Mannila tuo artikkelissaan esille Vanhempainliiton toimminanjohtajan Tuomas Kurttilan mielipiteen. Kurttila tuo juuri tämän esimerkin esille. Muistan kuinka nuorena kaverit puolustelivat juomisiaan sillä, että kyllä ne vanhemmatkin juovat. Varsinkin sillä, jos tiedettiin, että vanhempi on juonut alaikäisenä, oli merkitystä. "Koska nekin joi, niin miksei mekin saatais?"
- S
Artikkelin löytää:
http://www.hs.fi/kotimaa/Lastenpsykiatri+Alkoholin+maistattaminen+turhaa/a1367718161031
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti