Huutavat vanhemmat

Olen erittäin koukussa Helsingin Sanomien kolumneihin ja nyt otankin kantaa Mervi Lammisen kirjoittamaan kolumniin "Voiko lapsesta kasvaa terve ilman huutamista?" Ensimmäinen ajatus minkä otsikko itsessäni herätti oli, että ei voi... Apua, musta tulee varmasti kamala mutsi!

Kolumnissaan Lamminen pohdiskelee lapsille huutamista julkisilla paikoilla. Hän oli törmännyt ravintolassa tilanteeseen, missä vanhemmat keskustelivat lapsilleen ("Ellasofialle ja Onnille") huutamalla. Pakko myöntää, että välillä itseänikin kauhistuttaa tapa miten vanhemmat joskus puhuvat lapsilleen esimerkiksi kaupassa. Voiko heitä syyttää siitä? Stressaava tilanne, kymmenen asian hoitaminen ja muistaminen samaan aikaan ja kaiken päälle lapsi kiukuttelee vieressä. Vähemmästäkin menee pinna. Lamminen kuitenkin tuo hyvin esille tuon, että oman lapsen kasvatus on vanhemman oma asia. 

Itse olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee huutamista, oikeissa tilanteissa. Jos lapselle aina sanotaan se sama ei, miten hän voi ikinä oppia? Lapset tarvitsevat rajoja. Tietenkin turha huutaminen ja haukkuminen on väärin, mutta mielestäni tilannetaju on tässä tärkein. Täytyy tietää milloin saa huutaa. 

- S

Kolumni:
http://www.hs.fi/blogi/yhariaitijaunelmalapset/Voiko+lapsesta+kasvaa+terve+ilman+huutamista/a1305705988093

Tässä vielä oma pohdintani tehtävästä:

Koin tehtävän aika turhaksi ja blogien kirjoittamisen väkinäiseksi. Seuraan yleensä muutenkin sosiaali-alan uutisia ja koin tehtävän siltä kannalta turhaksi. Muutenkin blogien julkisuus ahdisti kirjoittamista. Tehtävä oli kuitenkin helppo, mutta toteuttaminen jäi silti viimeisiin hetkiin..

Hyväksikäyttäjä voi löytyä lähipiiristäkin

Luin artikkelin, jossa Espanjassa murtovaras oli varastanut 64-vuotiaan lasten jalkapallovalmentajan asunnosta todistusaineistoa, jossa asukas on käyttänyt hyväksi valmentamiaan lapsia ja kuvannut tapahtumat. Murtovaras oli jättänyt nimettömän vihjeen poliisille ja kertonut mihin oli jättänyt materiaalit poliisin löydettäväksi. Videoilta paljastuu alaikäisten hyväksikäyttöä. Poliisi on pidättänyt videot tehneen miehen.

On surullista, että liian usein lasten hyväksikäyttäjät löytyvät aivan lähipiiristä. Omasta perheestä, sukulaisista, harrastusten valmentajista tai opettajista. Miksi tällainen on näin yleistä? Lähes joka viikko saa uutisista lukea eri puolilla maailmaa esilletulleista hyväksikäyttötapauksista. Joskus vielä todella rajuista ja pitkään jatkuneista tapauksistakin. Miten kukaan ei huomaa, jos vaikkapa sille naaapurin Pekkalle, joka on luokanopettaja, saapuu aika ajoin nuoria lapsia kylään eikä heitä sen koommin enää näy? Minusta on järkyttävää, kuinka paljon pedofiileja on aivan silmiemme alla ja kuinka kukaan ei huomaa mitään.

Pahimmassa tapauksessa lapsella menee loppu iäksi luottamus ihmisiin, jopa omaan perheeseen. Tämä voi näkyä myöhemmin monenlaisina ongelmina, masennuksena, sitoutumisongelmina ja elämänhallinna ongelmina. Mielestäni olisi tärkeää, että jokainen pitäisi silmänsä auki omien ja muiden lapsien osalta. Onko lähipiirissäsi oudosti käyttäytyvä ihminen, käyttäytyykö lapsesi tai hänen kaverinsa erilailla kuin ennen? Liika tarkkaavaisuus ei ole pahaksi, on tärkeää, etteivät lapset joudu koskaan kokemaan hyväksikäyttöä.

Luin artikkelin täältä:

http://www.hs.fi/ulkomaat/Murtovaras+k%C3%A4r%C3%A4ytti+pedofiilin++luovutti+varastamansa+videot+poliisille/a1387517850636

---------------------------------

Tämä oli viimeinen blogini ja kirjoitan tähän loppuun hiukan omia aatteitani tehtävään liittyen.

Aluksi tehtävä tuntui turhalta, seuraanhan minä mediaa ennestäänkin enkä ajatellut sitä mihinkään lopettaa. Kirjoittaessa kuitenkin pääsin hyvin tehtävään sisälle ja ymmärrän, että sen lisäksi, että seuraa mediaa, muodostuu siitä tietenkin jokaiselle oma mielipide. Näitä mielipiteitä kirjoittamalla kehittyy myös argumentointikyky ja kyky ilmaista omaa mielipidettä. Mielipiteen esille tuominen on helpompi aloittaa täältä turvallisesti ruudun takaa, kun ei olla heti lyttäämässä tai kommentoimassa, varsinkin jos aihe on erittäin laajoja mielipiteitä jakava. Kokonaisuudessaan tehtävä oli ihan mielenkiintoinen, mutta näin julkisesti kirjoittaminen vähän aristaa. Olisi voinut olla joku suljetumpi yhteisö, johon pääsee vain opettajat ja ryhmäläiset osallistumaan.

-MH

Lasten ADHD:n puhkeamiseen uusia tutkimustuloksia

Luin Ylen sivuilta artikkelin, jossa kerrotaan tutkimusten tuottaneen sellaista tulosta, joka viittaisi lasten ADHD:n olevan yleisempää köyhissä perheissä. Tulokset julkaistiin brittien Journal of Child Psychology and Psychiatry- lehdessä. Sen mukaan perheet, joilla on alle 1600 euron kuukausitulot saavat enemmän ADHD- diagnooseja, kuin parempituloiset perheet. Vastaavia tuloksia tuli myös nuorien äitien, yksinhuoltajien ja vähän koulutettujen lapsilta. Tulokset viittaavat siihen, että taloudelisilla vaikeuksilla on altistava yhteys ADHD:n puhkeamiselle. Nykytuntemuksen mukaanhan ADHD:n yleistymistä selittää noin 60-90 prosenttia perimästä.

Mielestäni tämä tutkimustulos on erittäin kiinnostava. Se kertoo jo osittain aikasemmistakin tutkimustuloksista, jotka osoittavat taloudellisten vaikutusten heijastuvat lapsien (ja myös vanhempienkin) henkiseen hyvinvointiin ja tasapainoon. En ollut kuitenkaan aikaisemmin kuullut, että juuri ADHD:nkin puhkeamiseen voi vaikuttaa taloudellinen tilanne.

Tutkimuksen tulokset siis viittaavat myös siihen kuinka valtion tulisi olla huonommin pärjäävien tukena tästäkin syystä. Kun perheiden hyvinvointi taattaisiin, vähentäisi se lasten psyykkisten hoidon tarvetta ja kuluttaisi siten vähemmän valtion voimavaroja myös rahallisesti. Eli jos valtio pystyisi ennaltaehkäisemään perheiden taloudellista pulaa tehokkaammin, säästäisi se taas toisesta päästä. Rahaa ei siis välttämättä säästyisi, mutta kaikkien kannalta olisi hyödyllisempää ja mielekkäämpää, jos rahat käytettäisiin ennaltaehkäisemiseen eikä hoitoon. Hoito kun saattaa jatkua läpi elämän.

Artikkeli löytyy täältä:
http://yle.fi/uutiset/lasten_adhd_yleisempaa_koyhissa_perheissa/6953392

-MH

Alkoholi, tuo viisasten juoma

Selailin Helsingin Sanomia ja törmäsin Johanna Mannilan artikkeliin "Lastenpsykiatri: Alkoholin maistattaminen turhaa". Artikkelissa nostetaan esille alkoholin maistattamista lapsilla. Mannila kirjoittaa opettajana toimivasta Tiina Korhosesta, joka on jo maistattanut alkoholia neljä vuotiaalla lapsellaan. Hetkinen? Neljä vuotiaalla? MIKSI?

Neljä vuotias ei luultavasti alkoholin mausta pidä ja tämän takia voin jotenkin ymmärtää miksi hänelle on sitä tarjottu. Mutta neljä vuotias... En jaksa uskoa, että näin nuorena maistamisella on mitään hyötyä tulevaisuuden suhteen. Murrosikäisenä alkoholin nauttimiseen suurin syy on luultavimmin kaveripiiri ja sen painostus. Siinä vaiheessa, kun vaihtoehtona on nauttia se siideri tai jäädä kaveripiirin ulkopuolelle, uskoisin vanhempien opetusten unohtuvan. Muutenkin koen tämän asian hyväksymisenä. Opetetaan lapsi jo nyt nauttimaan alkoholia, kun se tulee sitä kuitenkin juomaan.

Artikkelissa tuodaan myös toinen mielipide esille. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on sitä mieltä, että lapset eivät tarvitse alkoholikasvatusta. Tästä olen erimieltä. Vaikka alkoholi kuuluukin aikuisuuteen, se ei vie sitä faktaa pois, että nuoret sitä nauttivat. Mielestäni on kuitenkin parempi, että heille on kerrottu alkoholin vaaroista ja riskeistä. Tuodaan esille, mitä se aiheuttaa. Miten typeräksi ihminen humalassa muuttuu.

Tärkeintä mielestäni on vanhemman esimerkki. Mannila tuo artikkelissaan esille Vanhempainliiton toimminanjohtajan Tuomas Kurttilan mielipiteen. Kurttila tuo juuri tämän esimerkin esille. Muistan kuinka nuorena kaverit puolustelivat juomisiaan sillä, että kyllä ne vanhemmatkin juovat. Varsinkin sillä, jos tiedettiin, että vanhempi on juonut alaikäisenä, oli merkitystä. "Koska nekin joi, niin miksei mekin saatais?"

- S

Artikkelin löytää:
http://www.hs.fi/kotimaa/Lastenpsykiatri+Alkoholin+maistattaminen+turhaa/a1367718161031

Sword and Axe - Pelaaminen ja sen rajoittaminen

Helsingin Uutisten nettisivuilla Lotta Kvist puhuu lasten pelaamisen rajoittamisesta kahteen tuntiin päivässä. http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/257297-lasten-pelaaminen-tulisi-rajoittaa-pariin-tuntiin-paivassa . 29.9.2013

Artikkelissa puhutaan siitä kuinka vanhemmat toivoisivat koululta ja vanhempainyhdistykseltä tukea lastensa pelaamisen rajoittamiseen. Vanhemmat haluaisivat luoda yhteisen linjan pelaamisen määrälle, jotta sitä olisi kollektiivisesti helpompi kontrolloida. Usein saadaan koulusta asiantuntija antamaan oma mielipiteensä, mutta vanhempien keskuudessa yksimielisyyttä ei helposti synny.

Tekstissä puhutaan paljon siitä, että ryhmäpaine ohjaa vanhempien päätöksiä pelaamisen rajoittamisessa. Oman lapsen pelaamista tuntuu olevan vaikea rajoittaa kun kaverit pelaavat enemmän. Mielestäni vanhemmilla on ensisijainen vastuu asian tiimoilta. Koululle ei tulisi sysätä liikaa vastuuta kasvatuksellisista asioista. Tärkein kasvatuksen lähde loppujen lopuksi on kuitenkin lapsen perhe eli vanhemmat. Vanhempien tulisi päättää itse lapsen pelaamisen määrä. Tämä on aina yksilökohtaista. Vanhemmat jotka itse pelaavat tietokone- tai konsolipelejä tuntuvat olevan tarkempia lastensa pelaamisesta ja saattavat tiedostaa liiallisessa pelaamisessa piilevät riskit pelaamattomia vanhempia paremmin. Vanhempien pitäisi olla sen verran tietoisia, että he seuraisivat pelien ikärajamerkintöjä ja tutkisivat hieman mistä pelissä on kyse. Liian nuorena pelatut väkivaltapelit saattavat olla haitallisia lapsen kehitykselle. Parasta olisi jos aikuiset istuisivat lastensa kanssa alas ja pelaisivat edes pieniä hetkiä lapsen kanssa ja arvioisivat miten pelaaminen vaikuttaa heidän lapseensa. Itse aion olla hyvin tarkka lasteni pelaamisesta, sillä olen erityisesti nuorempana pelannut runsaasti erityyppisiä pelejä ja koen olevani kärryillä niiden vaikutuksista koska olen niitä itsekin kokenut.

- Ilari Rautiainen (IR)

-------------------

Tämä on viimeinen blogitekstini. Kirjoittaminen tuntui työläältä, mutta toisaalta kiinnostus blogien luomiseen syntyi. Sosiaalialan ajankohtaisia uutisia seurasin runsaasti ennen tehtävää ja tulen seuraamaan niitä kiinnostuksella tämän jälkeenkin.

ES-jonnet pärisee

Saksalainen tutkimusryhmä Bonnissa tutki energiajuomien vaikutusta sydämen toimintaan. Koehenkilöt joivat suuren määrän kofeiinipitoisia energiajuomia ja tunti tämän jälkeen sydämen toimintaa tutkittiin uudelleen. Tutkimusryhmässä työskentelevä Jonas Dörner: "Tähän asti meillä ei ole ollut tiedossa, mitä vaikutuksia näillä energiajuomilla voi olla sydämen toimintaan". Suuri määrä kofeiinia tuntuu vaikuttavan sydämen supistelemiseen. 

Tästä artikkelista mieleeni tuli heti ensimmäisenä lasten ja nuorten energiajuomakulttuuri. Nykypäivänä energiajuomien kulutus on noussut hurjasti. Lapset ja nuoret juovat niitä kuin aikuiset olutta. Juomalla haetaan usein yliaktiivista tunnetilaa jota kutsutaan nuorison keskuudessa "pärinäksi". Nuorta ( yleensä 8 - 12v) joka juo aktiivisesti energiajuomia tämän tilan saamiseksi kutsutaan ES-jonneksi nuorison keskuudessa. (ES = euroshopper energiajuoma). Mielestäni tämä runsas juominen on haitallista kehitykselle. Liiallisen kofeiinin ja sokerin tuominen elimistöön nuoressa iässä altistaa monille sairauksille kuten diabetekselle ja sillä voi olla vaikutusta aivojen ja sydämen toimintaan. Energiajuomat aiheuttavat myös todistetusti unettomuutta, levottomuutta ja keskittymisvaikeutta. Lasten ja nuorten tulisi välttää liiallista energiajuomien käyttöä. Kohtuudella niitä voivat nuoret mielestäni silloin tällöin nauttia, mutta pienille lapsille en juomaa tarjoaisi tai antaisi ollenkaan vaikka sitä kovasti kinuaisivatkin. Itse juon silloin tällöin väsymykseen energiajuoman, mutta tiedostan sen olevan erittäin epäterveellistä enkä ole tehnyt siitä tapaa. Enemmän minua huolestuttaa kehittyvät lapset, jotkat altistavat itsensä sairauksille itse sitä välttämättä tajuamatta. 

Saksalainen tutkimus:
http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tutkimus--energiajuomat-vaikuttavat-sydamenlyonteihin/2425070

-IR

Kuka tahansa voi puuttua!

Terveydenhuollon ammattilainen Ninni Ylikallio kirjoittaa Uuden Suomen puheenvuoro-osioon lasten ja nuorten liian myöhäisestä lastensuojelun piiriin pääsemisestä  16.12.2013. 

Ylikallio ihmettelee tilastoja joiden mukaan suurin osa huostaanotetuista on murrosikäisiä eikä nuorempia. Hänen mielestään ongelmiin ei puututa tarpeeksi varhain. Kirjoituksensa hän aloittaa kertomalla esimerkiksi 2-vuotiaasta lapsesta joka löydettiin pahoinpideltynä makaamassa viltillä ulkoilmassa joulukuussa Masalasta. Ylikallio kertoo psykiatri Sinkkosen kirjasta joissa mainitaan selviä tapauksia lasten pahoinpitelyistä ja hyväksikäytöistä joihin ammattilaisten olisi pitänyt puuttua, mutta he eivät ole sitä tehneet. Kärsivän läheisillä ja tuntemattomillakin tuntuu olevan iso kynnys puuttua lapsen kärsimykseen. Ongelmia vähätellään tai katsotaan vain sormien läpi. Ylikallio kertoo, että lastensuojelua pelätään ja media luo kuvan jonka mukaan 

"- sosiaalihuolto vie lapsen suoraan äitinsä rinnoilta huonon pyykinpesu- tai ruoanlaittotaidon vuoksi." tämän ollessa liioittelua.

Mistä johtuu ettei ongelmiin puututa aikaisessa vaiheessa vaan vasta varsinaisessa kriisitilanteessa? Julkisilla paikoillakin voi havaita lasten laiminlyöntiä tai pahoinpitelyä. Tottelematonta lasta saatetaan tirvaista kunnolla ympäröivien ihmisten vain kävellessä ohi tai he korkeintaan paheksuvat tapahtunutta mielessään. Ihmiset tuntuvat ajattelevan ettei asia kuulu heille. Tilanteen todistavalla henkilöllä olisi mahdollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, mutta harva siihen ryhtyy. Jos tulee epäily lapsen kaltoinkohtelusta tulisi samantien toimia. Vaikka joissain tilanteissa ilmoitus ei johtaisikaan lastensuojelun toimenpiteisiin, ei se ole turha. Parempi pelata näissä asioissa varman päälle. Turhia ilmoituksia ei juuri ole ellei niitä tee loukatakseen tai kiusaksi toiselle. 

Teini-iässä huostaanotetut lapset ovat usein saaneet jo kärsiä monia vuosia tilanteestaan. Tilanne on usein edennyt jo niin pitkälle, että vahinkoja on erittäin vaikea korjata jos se on mahdollista. Aikaiset oireilun merkit tulisi huomioida samantien ja ryhtyä toimiin. Usein läheiset ihmiset jotka tietävät lasten voivan huonosti eivät uskalla tai kehtaa tehdä ilmoitusta esimerkiksi ystävänsä lapsista. He saattavat pelätä välien katkeavan ja jättävät usein ilmoituksen tekemättä vaikka olisivatkin sellaisen halunneen tehdä. 

Voiko ammattilainen selkeästi kaltoinkohdellun lapsen kohdatessaan- anteeksi, sivuuttaessaan kutsua itseään enää ammattilaiseksi?

Lähde: http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156437-vaan-p%C3%A4%C3%A4st%C3%A4-minut-pahasta-ajatuksia-lastensuojelusta

----------

Tämä oli ensimmäinen blogitekstini. Minun oli vaikea lähteä rakentamaan kirjoitustani, koska en ole koskaan ennen kirjoitellut blogeja. Blogien kirjoittaminen tuntuu hieman haastavalta, mutta odotan kehittyväni kirjoittajana.

- IR